LAPSI EI OLE KULUTUSHYÖDYKE, JONKA HANKKIMISESTA TAI HANKKIMATTA JÄTTÄMISESTÄ PÄÄTETÄÄN TUOSTA VAIN

Helsingin Sanomissa 18.8. nostettiin esille päästöjen vähentämisen kiistaton kuningas; lapsettomuus.

Tai kuten HS kirjoittaa “kaikkein suurimmat päästövähennykset rikkaassa maassa asuva ihminen saa aikaan näin: jätä yksi lapsi tekemättä.”

Vedetäänpä hetki henkeä. Verrattiinko lapsettomuutta autottomuuteen? Ilmastonmuutokseen tulee tarttua. Se on aivan selvä asia.

Maailma menee eteenpäin, kuten se on tähänkin asti mennyt. Elämäntyyli voi muuttua, kuten se on tähänkin asti muuttunut.

Tavallisesti listaukset toimista, joita jokainen voi kotonaan ottaa hyötykäyttöön ympäristönsä vuoksi, ovat toimivia.

Jokainen voi tehdä ilmastonmuutoksen torjumisen eteen arjen tekoja: kierrättää, ostaa suomalaista ruokaa, vähentää kertakulutusta.

Sietää kuitenkin kysyä, milloin on menty yksilön syyllistämisessä liian pitkälle. On aivan eri asia jättää lentomatka tekemättä, kuin jättää omat perhehaaveet täyttämättä.

Liiaksi yksilön harteille vastuuta ei voi sälyttää. Vastuu on yhteinen.

Todellisuudessa jo nyt monissa suomalaisissa perheissä perheen oma lapsilukutoive ei vastaa todellisuutta.

Lapsiluvusta jäädään joko taloudellisen tilanteen, kodin neliöiden rajallisuuden tai vaikkapa urakehityksen tähden.

Syynä voi olla lapsettomuus ja lapsettomuushoitojen vaikeudet. Syyt ovat yksilöllisiä ja niitä on monenlaisia.

Tämä ei ole ilmastopolitiikkaa. Tämä on inhimillinen tragedia, joka on korjattava toimivalla ja erilaiset perheet huomioivalla perhepolitiikalla.

Kun puhutaan lapsista, ensimmäisenä tulee puhua perheiden omista tarpeista. Lapsia ei hankita, lapsia saadaan. Lapsi ei ole kulutushyödyke, joka hankitaan tai jätetään hankkimatta.

Perheillä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa lapsilukutoiveensa. Se auttaisi myös yhteiskuntaa korjaamaan vinoutunutta huoltosuhdetta. Syntyyhän lapsia vuosi vuodelta vähemmän. Suomesta tuleekin rakentaa entistä perhe- ja lapsiystävällisempi.

Ilmastoakin toki tulee pohtia, mutta kestävin tapa ei mielestäni lähde Helsingin Sanomien tarjoamasta näkökulmasta.

Kyse on enemmänkin siitä, millaisen tulevaisuuden ja yhteiskunnan rakennamme näille sukupolville. He kun tulevat kasvamaan aivan erilaiseen maailmaan.

Esimerkiksi sellaiseen maailmaan, jossa ruoka tulee yhä useammin läheltä, kotimainen liha on korvannut ulkomaisen ja kasvisruokailukin on vain ruokailua.

Sellaiseen, jossa vähäpäästöiset julkiset liikkumismuodot ovat arkipäivää ja autoon tankkaamme ulkomaisen polttoaineen sijaan paikallista biopolttoainetta.

Sellaiseen, jossa osa autoista latautuu sähköllä, joka ei enää Helsingissäkään tule kivihiilikasoista.

Sellaiseen, jossa elämykset ovat tärkeämpiä kuin tavara, mutta se tavara, jota kulutetaan, on tuotettu kestävästi ja oikeudenmukaisesti.

Laura Hämäläinen kaupunginvaltuutettu (kesk.) Etelä-Savon maakuntavaltuutettu Mikkeli

Kirjoitus on julkaistu alunperin Länsi-Savossa 23.8.2019

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s