Monet ajan trendeistä kohdistuvat Etelä-Savoon ja Mikkeliin. Hyvässä ja pahassa.
Väestökehitys, taloudellinen tilanne ja koronapandemia ovat haastaneet seutua. Positiivisiakin näkymiä on tarjolla. Moderni monipaikkaisuus, arjen luonnonläheisyyden arvostaminen, lähiruoan merkityksen kasvu ja kotimaanmatkailun lisääntyminen. Listaa täydentää kestävän kehityksen arvostus, kiertotalous ja uusiutuvat luonnonvarat.
Elinvoiman edellytykset syntyvät kotiseutumme vahvuuksista, mutta ne eivät menesty automaattisesti. Esimerkiksi kaavoitus, tietoliikenne ja liikenneinfra, Mikkelin palvelujen laajuus ja laatu vaikuttavat siihen, kuinka moni löytää etätyötoimistonsa, yrityksensä tukikohdan, työpaikan, opiskelupaikan tai perheelleen kodin Mikkelistä.
Sosiaalisen median keskustelut ja yleinen keskusteluilmapiiri keskittyy usein kielteisiin asioihin. Ylen teettämän tutkimuksen mukaan 60 prosenttia suomalaisista kokee keskustelukulttuurin suunnan kehittyneen negatiiviseksi.
Ajatuksia jätetään jakamatta negatiivisen ilmapiirin vuoksi. Keskustelusta rajautuu maltillista näkökulmaa ja kehittävää keskustelua. Se ei ole kenenkään etu. Meidän kaikkien tulee pyrkiä parempaan.
Vaikeita asioita kuntapolitiikassa riittää. Etenkin Mikkelin nykyisessä tilanteessa. Ja juuri siksi sillanrakentajia ja yhteistä tahtoa tarvitaan.
Tulevaisuuden trendeihin tarttuminen vaatii yhteistyötä.
Erityisesti tässä ajassa kuntalaisten on lupa odottaa kuntavaaliehdokkailta toista kunnioittavaa argumentointia ja retoriikkaa. Seuraavan valtuustokauden yhteistyön siemen lepää tulevissa kuntavaaleissa.
Seuraavan valtuustokauden aikana luodaan Mikkelin polkua 2030-luvulle. Polulla tulee näkyä ylpeyttä mikkeliläisyydestä ja vahvuuksistamme, vastuunkantoa yhteisestä tulevaisuudesta, yhteistyöhön pyrkivää keskustelukulttuuria ja tilaa myös uusien ideoiden hakemiselle.
Kolumni on alunperin julkaistu Mikkelin Kaupunkilehdessä 13.1.2021